Elämme valtavassa visuaalisen informaation tulvassa. Tämä lienee sanomattakin selvää. Sanomalehdet, televisio, internet ja koko mediamaailma on aivan tupaten täynnä kuvainformaatiota. Yksi syy esimerkiksi netistä ostamisen suosiolle on, että ihminen tekee ostopäätöksiä kuviin ja tuotteen visuaaliseen informaation perustuen.
Digitaalikameroiden nousu on johtanut otettujen valokuvien määrän valtavaan nousuun. Maailmassa ei ole ikinä kuvattu niin paljon kuin tänä päivänä, eikä se ole vähentymään päin, vaan päinvastoin. Kameroita löytyy kohta jokaisesta kännykästäkin, joten ihmisillä on jatkuvasti kuvausväline mukanaan, missä he kulkevatkin. Kuvia laitetaan esille internetiin kaikkien ihmeteltäväksi, olivatpa ne sitten laadullisesti millaisia tahansa.
Tähän kuvatulvaan liittyy luonnollisesti muutamia ongelmia. Digitaalisen kuvan nousun aikana on käynyt varsin tavalliseksi, että otetaan paljon kuvia, ja uskotaan kuvien paljoudesta löytyvän "ainakin muutama hyvä kuva". En tarkoita tässä niin sanottua normaalia rinnakkaisruutujen ottamista, jolla varmistetaan henkilön ilme ja silmien auki oleminen ja niin edelleen, vaan sitä, että otetaan yksinkertaisesti erittäin paljon kuvia sen kummemmin suunnittelematta kuvaustilannetta. Kuvia otetaan missä vain, milloin vain, jopa miettimättä mitä itse asiassa ollaan kuvaamassa.
Uhraapa hetki tälle ajatukselle: Milloin sinulla on viimeksi käynyt niin, että et ole yhtään suunnitellut edessä olevaa kuvaustilannetta? Olet ehkä tiennyt, että olet menossa kuvaamaan serkkusi häitä lauantaina kello 15, mutta oletko miettinyt, MITÄ tarkalleen ottaen aiot kuvata?
Usko pois - roskasta ei saa ruusua tekemälläkään, ja tämä pätee erittäin hyvin myös valokuvauksessa. Määrä ei korvaa laatua. Kuvaustilanteiden suunnittelemattomuus johtaa lähes väistämättä huonoihin kuviin. Joskus voi tietysti käydä hyvä tuuri ja mukaan voi lipsahtaa vahingossa hyväkin ruutu, mutta mitä enemmän kuvaustilanteisiin paneutuu etukäteen, sitä varmemmin kuvien laatu on tasaista, kerrasta toiseen. Kääntäen, mitä vähemmän suunnittelet ja visualisoit kuvauskeikkoja, sitä varmemmin yrität paikata epävarmuutesi kuvaustilanteessa kuvaamalla paljon kuvia. Viisikymmentä suunniteltua, tarkkaa, puhuttelevaa ja sisältörikasta valokuvaa hääjuhlasta on parempi kuin viisisataa satunnaisesti tuurin varassa kuvattua tilannekuvaa.
Itse jouduin kokemaan tämän aika karvaasti oltuani vuonna 2007 kuusi kuukautta Etelä-Amerikassa. Otin luonnollisesti koko kuvausarsenaalini mukaan reissuun, mutta en ollut ottanut käytännössä lainkaan selvää, mitkä olisivat niitä asioita, tilanteita ja kohteita, jotka haluan saada tallennettua muistikortilleni. Palatessani sitten aikanaan koto-Suomeen tajusin, että minulta puuttuu paljon sellaisia kuvia, joiden ottamista näin jälkikäteen ajatellen pidän täysin itsestään selvänä. Kuinka saatoinkaan jättää ottamatta kuvat siitä ja siitä asiasta. Koska kysymyksessä ei erityisesti ollut mikään valokuvausmatka, niin etukäteissuunnittelun merkitys (siis sen puute) korostui entisestään.
Visualisoi mielessäsi, miltä haluaisit lopullisen kuvan näyttävän. Mieti, miltä kohde näyttäisi erilaisissa kuvakulmissa, valaistuksessa tai miljöössä. Voit piirtää luonnoksen myös paperille, se helpottaa suunnittelutyötä. Opettele myös tuntemaan välineesi, sen hyvät ja huonot puolet, rajat ja rajoitukset.
27. toukokuuta 2008
Suunnittele kuvaustilanteet ennakkoon
Kirjoitti
Antti-Jussi Lakanen
klo
16.07
Tunnisteet: kuvaustekniikat
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


Päädyin juuri lyhyellä varoitusajalla työmatkalle ja yllättäen kuvaamiseen työltä jääneessä parissa tunnissa syntyi vain paljon huonoja kuvia.
VastaaPoistaToivottavasti kirjoitat jatkossa lisää siitä mitä Etelä-Amerikassa sinulta jäi kuvaamatta ja miten aiot jatkossa toimia paremmin.
Lomamatka vs. valokuvausmatkan vastakkainasettelustakin sinulla on varmasti sanottavaa.
Kunniaa hyvästä blogista!
VastaaPoista