Yksi pahiten väärinymmärretyistä asioista valokuvauksessa on vastavalo. "Tavalliset ihmiset" pelkäävät vastavaloa kuin ruttoa. Vastavalo on heille paha, kuvia tuhoava asia. Sen takia ne Martin ja Irmelin hääkuvatkin menivät ihan pilalle, kun kirkon ikkunasta paistoi valo vasten kameraa ja nyt naamoista ei näy mitään. Hitusen verran kyrsii.
Määritellään tähän alkuun keskeiset käsitteet: Myötävalo on kuvaajan selän takaa tulevaa valoa, jossa valonlähteen tuottama valo osuu suoraan kuvattavan kasvoihin. Vastavalo on (yllätys yllätys) myötävalon vastakohta, eli sellaista valoa, joka tulee kohti kuvaajaa ja kameraa edestäpäin, kuvattavan kohteen takaa.
Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen kuvannut jotain porukkaa vastavaloon, niin joku kuvattavista on huomauttanut, että pitäisikö kuvaajan siirtyä niin että valo olisi myötäinen.
Jotta tästä kirjoituksesta ei tulisi kenellekään paha mieli, niin sanottakoon, että totta puhuen vastavaloon kuvaamisen perusongelma on usein kameroiden toimintaperiaate, ei niinkään käyttäjän osaamattomuus. Toisaalta kamerat toimivat kyllä ihan oikein, eli kyse on enemmänkin ominaisuudesta kuin ongelmasta. Kameroiden valotusautomatiikat on ohjelmoitu useimmiten niin, että ne mittaavat valon koko ruudun (siis kuvan) alueelta. Toisin sanoen, kuvattaessa vastavaloon kamera valottaa kuvan kirkkaimman kohdan mukaan, jotta mikään osa kuvasta ei "palaisi puhki", eli ylivalottuisi. Tällöin väistämättä kuvan tummemmat osat (esimerkiksi kasvot) alivalottuvat, sillä kasvot ovat tummemmat kuin aurinko.
Miksi kuvata vastavaloon? Alla on lueteltu vain muutamia vastavalon etuja.
1. Korko-/hiusvalo. Korkovalo, jota myös hiusvaloksi kutsutaan, erottaa kuvattavan kohteen kauniisti taustasta, jolloin kuvan tärkein sisältö on katselijalle ilmeinen eikä sitä tarvi etsiä kuvasta. Vastavalo luo kohteelle kauniit "ääriviivat", joita myötävalo ei tee. Myötävalo aiheuttaa usein myös sen, että kohde on yhtä massaa taustan kanssa, eikä erotu niin selkeästi taustan kaaoksesta.
2. Dramaattisempi, persoonallisempi kuva. Myötävalo on latteaa, persoonatonta ja mielenkiinnotonta. Vastavalolla tuot asioita esiin dramaattisemmalla otteella.
3. Graafisuus. Vastavalo luo usein kauniin graafisen, jopa maalauksellisen ilmeen kuvaan.
Miten tätä ilmiötä voi sitten hallita? Miten vastavaloon voi ylipäänsä ikinä ottaa yhtään hyvää kuvaa? Tässä muutamia vinkkejä.
1. Käytä salamaa. Varmin ja helpoin tapa valottaa kuva oikein on käyttää salamaa. Jos käytät pokkarikameraa, niin muista laittaa "pakkosalama"-asento käyttöön. Järjestelmäkameroissa käytä TTL-salamaa, eli salamaa joka mittaa automaattisesti tarvittavan valon määrän. Käytännössä kaikki uudet salamat toimivat niin, että valoa tulee juuri oikea määrä sille etäisyydelle, johon kuva on tarkennettu.
2. Mittaa valo siltä alueelta, jonka haluat valottuvan "oikein". Tämä vaatii kamerasta niin sanotun valotuksen pistemittauksen, jolloin valotus mitataan vain pieneltä alueelta kuvan keskeltä, ja koko muu kuva jätetään valotuksen kannalta huomiotta. Myös keskustapainotteisella mittauksella päästään usein parempiin tuloksiin kuin koko ruudun matriisimittauksella.
3. Heijasta valoa takaisin kohteeseen. Styroksi, valkoinen kangas tai alumiinifolio käy hyvin. Kaupasta saa myös hienoja kokoontaittuvia heijastimia. Tämä tekniikka on siitä hyvä, että valo on varmasti saman väristä, kuin meidän päävalomme (esimerkiksi aurinko). Tekniikka on työläämpi ja vaatii usein joko kuvausavustajan tai heijastimen jalustan tai pidikkeen, mutta antaa erittäin luonnollisen ja kauniin lopputuloksen.
2. toukokuuta 2008
Rohkeasti vastavaloon
Kirjoitti
Antti-Jussi Lakanen
klo
15.43
Tunnisteet: kuvat, kuvaustekniikat, vastavalo
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


Törmäsin ekaa kertaa tähän blogiisi. Asiaa kirjoittelet. Täytyypä jatkaa seuraamista.
VastaaPoistaItse etsin keinoja pystyä kuvaamaan esim. merellä kelluvaa lintua isommalla esim. 200mm optiikalla vastavaloon, niin että se lintu valottuu oikein ja hahmotettavaksi olennoksi, eikä siluetiksi. Koska kuvaan paljon saaressa, siirtyminen valon toiselle puolelle tai salaman käyttäminen on aika luonnollisesti tässä tilanteessa vaikeaa. Suositteletko että tässä tilanteessa käyttäisin vaikkapa pienintä pistemittausmodea jolloin saisin sen linnun sieltä esille vaiko jotain muuta kikkaa?
VastaaPoistaPistemittaus on ihan OK. Kannattaa tehdä niin, että mittaa ensin valotuksen (mittauspistehän on keskellä ruutua), sen jälkeen lukitsee valotuksen ae-l -painikkella tai vastaavalla, ja sen jälkeen sommittelee. Toki jos valo on "kauhea", niin voi olla että tausta tai jokin muu osa kuvasta ylivalottuu.
VastaaPoistaOn olemassa myös sellaisia salaman kantomatkan "pidentäjiä", eli tavallaan suurennuslaseja, joilla salamaan saa lisää zoomausta ja siten salaman kantomatka pitenee. ks. esim http://www.synvis.com/FlashXtender.htm