Kun on kuuma, kiire ja ahistaa

Viime viikonloppuna oli yksi hääkuvaus. Tarkoituksena oli kuvata koko setti, eli muotokuvat, kirkko ja hääjuhla. Tulipa taas muistutus siitä, miksi hääkuvaajana olo ei ole niitä kaikkein kiitollisimpia kuvaustehtäviä.

Hääkuvat ovat otoksia ainutkertaisesta tapahtumasta, joten niiden tulee huokua kaikkea sitä, mitä parilla on tuona päivänä ja edeltävinä hetkinä liikkunut mielessään. Kuvien on mielellään lisäksi oltava persoonallisia, luovia ja erilaisia, muista erottuvia. Jotain, mikä erottaa juuri tämän pariskunnan muista; jotain omaa. Kuvien on tietenkin oltava teknisesti virheettömiä: tarkkoja, värikkäitä ja oikein valotettuja.

Toki, häät ovat ainutkertainen tapahtuma, joten kuvien on syytäkin olla hyviä. Mahdollisuutta korjata tekemiään virheitä ei tule.

Viime viikonloppuinen kuvaus kulki tuttua rataa. Hääparin aikataulu oli hieman myöhässä, joten kiire oli. Päivä oli ehkä kesän kuumin, eikä taivaalla näkynyt kovinkaan montaa pilven hattaraa. Suomen kesä on lyhyt mutta kuuma. Pelkästään kameralaukun kantaminen otti koville. Kun lisäksi kuvausaika oli iltapäivällä puoli kahdelta, ja aurinko porottaa suoraan pään yläpuolella, niin voit arvata että valo oli mitä oli.

Kuvauspaikaksi oli valittu juhlapaikan lähellä ollut koski, tai oikeastaan sen rannalla oleva puistikko. Paikka oli silmällä katsottuna ihan kaunis, mutta kunnollista kuvauspaikkaa ei tahtonut löytyä. Maasto oli epätasaista, ja esimerkiksi salamajalustojen pystyttäminen oli todella haastavaa. Kun avasin ensimmäisen sateenvarjon, jalusta rävähti pienestä tuulenvireestä alas. Onneksi kamat säilyivät kutakuinkin ehjinä.

Koska assareita oli vain yksi (kaaso), niin päädyin kuvaamaan yhdellä valolla. Kaaso nimittäin piteli salamajalustaa pystyssä, ja liikutteli sitä tarpeen mukaan. Ilman avustajaa keikka olisi mennyt aikamoiseksi säätämiseksi. Olisi pitänyt laittaa painoja valojalustan päälle ja kuvauspaikalla liikkuminen olisi ollut käytännössä mahdotonta. Kuvien määrä olisi pudonnut ainakin puoleen.

Salaman laukaisin langattomasti Flash Waves -radiolla. Kirjoitan näistä myöhemmin oman artikkelin, lyhyesti mainitsen tässä vain että ovat toimineet oikein hienosti.

Muotokuvien jälkeen kävin kiireen vilkkaa vaihtamassa puvun päälleni. Ehdin juuri ja juuri juoda lasillisen ja ottaa leivän suuhuni, kun oli jo mentävä kirkkoon. Aikaa ennen morsiamen ilmestymistä käytävälle jäi 3 minuuttia, mutta onneksi kirkko oli ennestään tuttu, ja muistin kuin muistinkin melko hyvät valotusarvot.

Älä ymmärrä väärin. Nautin kyllä hääkuvauksista, vaikka niihin muodostuukin väistämättä jonkinlainen viha-rakkaus-suhde. Toisaalta elämässä pitääkin olla haasteita ja tiukkoja tilanteita, se on keino millä pysyy järjissään. Mitä useammat häät kuvaa, sitä useammat vaaranpaikat oppii tunnistamaan. Toisaalta oppii myös tunnistamaan parien tarpeita ja toiveita, ja sitä kautta oppii ehkä tuottamaan parempia valokuvia.

Adobe Lightroom 2: väriprofiilit

Käytin pitkään Adobe Lightroomin versiota 1.4. Viime viikolla tuli kuitenkin eteen se tilanne, että oli niin sanotusti pakko hankkia uusi versio Lightroomista. Tiesin kyllä että uusi versio toi tullessaan mm. paikalliset korjaukset, kahden näytön tuen ja muita mukavia uutuuksia, mutta yksi asia mitä en aikaisemmin ollut ottanut huomioon, oli Develop-moduulin Camera Calibration –väriprofiilit, jotka jäljittelevät kameravalmistajien ajatusta ideaalista värimaailmasta. Kuulostaa aika mielenkiinnottomalta, mutta lyhyesti sanottuna kaikki valokuvani näyttävät niiden ansiosta nyt paremmilta kuin ennen.

Toiminto, josta puhun, löytyy siis vain Lightroomin versiosta 2, ja pätee vain RAW-kuviin. Ykkösversiossa ei näitä profiileja voi kuviin liittää, eikä myöskään JPG-kuviin.

Väriprofiilivalikon löydät seuraavasti. Avaa Develop-moduuli ja rullaa oikeanpuoleinen paneeli-ikkuna aivan alas saakka. Avaa Camera Calibration –paneeli klikkaamalla pikku nuolta, ellei se ole jo auki.

Profile-pudotusvalikosta löydät valikoiman eri väriasetuksia.

Nämä profiilit voi ymmärtää kuvan raakatiedon tulkinnoiksi. Asiaa voi verrata vaikka kielenkääntämiseen. Jokin, vaikkapa englannin kielen, lause voidaan suomentaa “vapaasti” monella eri tavalla. Ei ole yhtä oikeaa tapaa suomentaa lauseita ja virkkeitä. Ero kuvien kääntämiseen on tietysti se, että “sanatarkkaa suomennosta” ei digikuvauksessa yksinkertaisesti ole olemassa! Nämä profiilit tarjoavat valmiita tulkintoja, joista osa on optimoitu toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla käyttämäsi kameran kanssa (eikö kuulostakin hyvältä!).

ACR 4.4 ja 2.4 sekä Adobe Standard ovat Adoben “omia” profiileja. Lukemani mukaan Adobe Standard on korvaamassa ACR-profiileja, joten jatkossa ACR-profiilit poistunevat.

Camera-alkuiset profiilit ovat kamerakohtaisia. Ne tavallaan imitoivat kameran omia valmiita värisäätöjä JPG-kuville, esim. Vivid, Neutral jne. Yllä oleva kuva on esimerkki Nikonin raakakuviin saatavilla olevista väriprofiileista. Canonin raakakuviin ei Nikonin profiileja voi liittää, vaan niihin on omat profiilinsa. Silloin nämä Nikonin profiilit eivät ole näkyvissä, vaan Lightroom tunnistaa käytetyn kameran tiedostoista automaattisesti.

Väriprofiileissa on hämmästyttävän suuret erot. Alla pieni vertailu.

Kuva on suoraan kamerasta ilman mitään säätöjä, vain vaihdellen väriprofiilia.

Oletuksena Lightroom liittää kirjastoon tuotaviin kuviin ACR 4.4 –profiilin, joka on käytännössä tismalleen sama kuin Adobe Standard. Molemmat ovat sävymaailmaltaan todella konservatiivisia, ja erityisesti ihonsävyt toistuvat harmaina ja värittöminä. Huippuvalot säilyvät hyvin palamatta helposti puhki. Henkilökuvissa tämä profiili toimii kuitenkin heikosti. Lightroom versio 1 käyttää juuri näitä ACR-profiileja.

Camera Neutral näyttää jo paljon paremmalta, vaikka sekin on hyvin neutraali ja kuvan mustat osat eivät ole kovinkaan mustia.

Camera Standard on mielestäni paras “oletusprofiili”. Camera Portrait näyttää henkilökuvissa kuitenkin parhaalta, erityisesti punaisen sävyt ovat totaalisen eri maailmasta ACR-profiileihin verrattuna.

Camera Vivid on korkeakontrastinen ja hyvin saturoitunut. On makuasia meneekö tämä “överiksi” vai onko kuva muuten vain fantasiamainen.

Alla vielä tarkempi vertailu Adobe Standardin ja Camera Portraitin eroista 100 % zoomauksella.

Älä anna lievän vaaleuden hämätä Portrait-profiilissa. Katso vaikka huulia ja vertaile niiden väriä. Kysymys ei ole vain vaaleudesta tai tummuudesta, vaan yksinkertaisesti paremmin tulkituista väreistä.

Homman juju on siinä, että valittu väriprofiili ei tee mitään muutoksia kuvan asetuksiin. Valittu profiili on aloituspiste kuvan muokkaamiselle. Muokkaaminen kuitenkin helpottuu sitä mukaa, mitä parempi alkutilanne on. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että työnkulkua nopeuttaa kun kuvat näyttävät hyviltä suoraan kamerasta otettuna ilman minkäänlaisia lisäsäätöjä, pelkällä profiilin muutoksella!

Lightroom toimimaan vauhdikkaammin

Jukka Vuorinen julkaisi KKuja-blogissaan erinomaisen artikkelin seikoista, jotka nopeuttavat Adobe Lightroomin käyttämistä. Lisäksi Vuorinen esittelee vinkkejä, joilla tietokoneen saa yleisesti toimimaan sukkelammin. Tässä muutama poiminta mielestäni tärkeimmistä seikoista omien kommenttieni kera.

1. Älä säilytä turhia kuvia koneellasi. Ne kuormittavat kiintolevyä ja hidastavat Lightroomin käyttöä. Epäonnistuneiden ja muuten hyödyttömien kuvien säilyttäminen hidastaa muutenkin työskentelyä, koska oikeiden kuvien löytäminen huonojen seasta on työlästä.
2. Älä käytä automaattista XMP-tietojen kirjoitusta. Ainoa syy käyttää näiden tiedostojen kirjoittamista on se, että Lightroomissa tekemäsi muutokset ovat käytettävissä Photoshopin Camera Raw –pluginissa. En usko, että kukaan todella haluaa KAIKKIEN kuvien LR-säätöjen olevan Photoshopin saatavilla. Voit toki tallentaa Lightroomissa tekemäsi muutokset yksittäiseen kuvaan (Metadata –> Save Metadata to file).
3. Optimoi kuvatietokanta (catalog). Se onnistuu klikkaamalla Edit –> Catalog Preferences –> Relaunch and optimize. Tämä tietokanta sisältää mm. kaikki tekemäsi muutokset ja kuviin kirjoittamasi metatiedot ja vaatii aina välillä “putsausta”.
4. Eheytä kiintolevyt. Se nopeuttaa tiedostojen lukemista ja kirjoittamista, joten se on hyvä tehdä säännöllisesti. Vistassa eheyttäminen onnistuu ainakin seuraavasti: Avaa Oma tietokone, valitse eheytettävä levyasema ja klikkaa hiiren oikealla Ominaisuudet, sitten Työkalut ja Eheytä nyt.

Tunnelmallinen blur-efekti keskisävyille

Tässä Kerroskiisselin ensimmäinen videotutoriaali, olkaa hyvät!

Videossa esitellään nopea blur-viimeistelytekniikka muotokuville.

Yksinkertaista valaisua

Back in business... Kesä ja syksy on ollut aika haipakkaa. Katsotaan josko sitä lähtisi tämä blogi uudestaan lentoon.

Sen pidemmittä puheitta käydään suoraan aiheeseen. Monisalamakuvaus on yliarvostettua. Yhdellä salamalla voi tehdä erinomaisia kuvia. Mikä parasta, mitä vähemmän välineitä on käytössä, sitä luovempiin ratkaisuihin valokuvaaja (toivottavasti) päätyy. Kuitenkin salaman paikalla ("tulosuunnalla") on merkitystä. Suoralla salamalla kuvaaminen (=salama kiinni kamerassa) ei ole se paras vaihtoehto, tosin joskus ainoa.

Paremman lopputuloksen saat, jos pystyt - keinolla tai toisella - viemään salaman irti kamerasta. Alla olevassa esimerkissä salama on viety oikealle hieman eteenpäin kuvaajasta. Salama on suurin piirtein suorassa kulmassa sohvaan nähden. Valaisun pystyttämiseen meni noin 3 minuuttia. Tarvittaessa setti liikkuu kätevästi myös pyöräilijän mukana. Käytössä oli läpikuultava sateenvarjo, salamaständi, varjopidike ja tietysti itse salama (tässä tapauksessa Nikon SB-80DX).



Tässä yhden valon käyttäminen luo uskottavan ja luonnollisen vaikutelman "normaalista" valaistuksesta. Koska käytössä on vain yksi salama, niin varjojakin syntyy. Se ei suinkaan ole huono asia: itse asiassa juuri varjot tekevät tästä kuvasta valokuvan.

Käytännössä kuva syntyi siten, että ensin katsottiin valotus ikkunasta näkyvän luonnon mukaan (f/8, 1/50s, ISO200). Sitten säädettiin salaman teho manuaalisesti vastaamaan edellä mainittuja valotusarvoja. Näin saatiin sisätilan ja pihan välille yhteinen valotus, joka suurin piirtein vastaa sitä, mitä me paljaalla silmälläkin näemme.

Suunnittele kuvaustilanteet ennakkoon

Elämme valtavassa visuaalisen informaation tulvassa. Tämä lienee sanomattakin selvää. Sanomalehdet, televisio, internet ja koko mediamaailma on aivan tupaten täynnä kuvainformaatiota. Yksi syy esimerkiksi netistä ostamisen suosiolle on, että ihminen tekee ostopäätöksiä kuviin ja tuotteen visuaaliseen informaation perustuen.

Digitaalikameroiden nousu on johtanut otettujen valokuvien määrän valtavaan nousuun. Maailmassa ei ole ikinä kuvattu niin paljon kuin tänä päivänä, eikä se ole vähentymään päin, vaan päinvastoin. Kameroita löytyy kohta jokaisesta kännykästäkin, joten ihmisillä on jatkuvasti kuvausväline mukanaan, missä he kulkevatkin. Kuvia laitetaan esille internetiin kaikkien ihmeteltäväksi, olivatpa ne sitten laadullisesti millaisia tahansa.

Tähän kuvatulvaan liittyy luonnollisesti muutamia ongelmia. Digitaalisen kuvan nousun aikana on käynyt varsin tavalliseksi, että otetaan paljon kuvia, ja uskotaan kuvien paljoudesta löytyvän "ainakin muutama hyvä kuva". En tarkoita tässä niin sanottua normaalia rinnakkaisruutujen ottamista, jolla varmistetaan henkilön ilme ja silmien auki oleminen ja niin edelleen, vaan sitä, että otetaan yksinkertaisesti erittäin paljon kuvia sen kummemmin suunnittelematta kuvaustilannetta. Kuvia otetaan missä vain, milloin vain, jopa miettimättä mitä itse asiassa ollaan kuvaamassa.

Uhraapa hetki tälle ajatukselle: Milloin sinulla on viimeksi käynyt niin, että et ole yhtään suunnitellut edessä olevaa kuvaustilannetta? Olet ehkä tiennyt, että olet menossa kuvaamaan serkkusi häitä lauantaina kello 15, mutta oletko miettinyt, MITÄ tarkalleen ottaen aiot kuvata?

Usko pois - roskasta ei saa ruusua tekemälläkään, ja tämä pätee erittäin hyvin myös valokuvauksessa. Määrä ei korvaa laatua. Kuvaustilanteiden suunnittelemattomuus johtaa lähes väistämättä huonoihin kuviin. Joskus voi tietysti käydä hyvä tuuri ja mukaan voi lipsahtaa vahingossa hyväkin ruutu, mutta mitä enemmän kuvaustilanteisiin paneutuu etukäteen, sitä varmemmin kuvien laatu on tasaista, kerrasta toiseen. Kääntäen, mitä vähemmän suunnittelet ja visualisoit kuvauskeikkoja, sitä varmemmin yrität paikata epävarmuutesi kuvaustilanteessa kuvaamalla paljon kuvia. Viisikymmentä suunniteltua, tarkkaa, puhuttelevaa ja sisältörikasta valokuvaa hääjuhlasta on parempi kuin viisisataa satunnaisesti tuurin varassa kuvattua tilannekuvaa.

Itse jouduin kokemaan tämän aika karvaasti oltuani vuonna 2007 kuusi kuukautta Etelä-Amerikassa. Otin luonnollisesti koko kuvausarsenaalini mukaan reissuun, mutta en ollut ottanut käytännössä lainkaan selvää, mitkä olisivat niitä asioita, tilanteita ja kohteita, jotka haluan saada tallennettua muistikortilleni. Palatessani sitten aikanaan koto-Suomeen tajusin, että minulta puuttuu paljon sellaisia kuvia, joiden ottamista näin jälkikäteen ajatellen pidän täysin itsestään selvänä. Kuinka saatoinkaan jättää ottamatta kuvat siitä ja siitä asiasta. Koska kysymyksessä ei erityisesti ollut mikään valokuvausmatka, niin etukäteissuunnittelun merkitys (siis sen puute) korostui entisestään.

Visualisoi mielessäsi, miltä haluaisit lopullisen kuvan näyttävän. Mieti, miltä kohde näyttäisi erilaisissa kuvakulmissa, valaistuksessa tai miljöössä. Voit piirtää luonnoksen myös paperille, se helpottaa suunnittelutyötä. Opettele myös tuntemaan välineesi, sen hyvät ja huonot puolet, rajat ja rajoitukset.

Kysely päättynyt: Mitä ohjelmaa käytät kuvien muokkaamiseen?

Vastauksia tuli 70 kappaletta. Suurin osa oli valinnut vain yhden ohjelman, mistä olin hieman yllättynyt. Itse käytän sekä Adoben Lightroomia että Photoshopia, ja silloin tällöin myös Rawshooteria. Odotetusti Photoshop sai suurimman äänimäärän, 67 % kaikista vastauksista. Toisena oli Lightroom ja kolmantena "joku muu ohjelma". Kommentoikaa, mitä muita ohjelmia käytätte kuvien editointiin.

Tässä vielä tulokset kokonaisuudessaan:

Photoshop	47 (67 %)
Lightroom	24 (34 %)
Joku muu ohjelma	13 (18%)
Paint Shop Pro	8 (11 %)
DxO Optics Pro	2 (2%)
Rawshooter	2 (2%)