12. marraskuuta 2011

Suljinajan hallinta: liikkeen tuntu ja liikkeen pysäytys

Jostain käsittämättömästä syystä tätä blogia lukee edelleen jopa parikymmentä ihmistä päivässä. Siispä katsoin suorastaan velvollisuudekseni jakaa jotain uutta.

Valo tekee kuvan ja valotus tekee valokuvan. Jokaisella on synnynnäinen lahja nähdä kuvasta hyvin nopeasti, onko valotus "onnistunut" vai "epäonnistunut". (Toki valotus on myös subjektiivinen kokemus, mutta ei mennä nyt siihen.) Onnistuneen valotuksen voi saada monella tapaa, tavallisin lienee laittaa kameran täysautomaatti päälle ja antaa palaa. Tämä kuitenkin rajoittaa luovuutta ja kahlitsee kuvaajan tietynlaisiin peruskuviin, jotka toki voivat olla ihan hyviä nekin. Kuitenkin, tilanteen tunnelman ja kontekstin paremmin vangitsemiseksi kuvan moodiin on valotuksen hallinta välttämätöntä.

Valotukseen vaikuttaa useita muuttujia, jotka kuvaajan (tai automaatin) täytyy hallita: aukko eli f-luku, herkkyys eli ISO-luku ja suljinaika. Listan jatkoksi voisi myös laittaa valotuksen korjauksen ja keinovalon käytön, mutta ne ovat ihan oma tarinansa. Kuitenkin, ehkäpä kaikkein tärkein tunnelmaan vaikuttava tekijä on suljinaika.

Olen vuosien mittaan oppinut arvostamaan suljinaikaa valotuksen muuttujana -- jos näin voi sanoa. Alussa sitä tietenkin on kaikkein eniten huolissaan siitä, että "tärähtääkö" kuva (joka on muuten aika harhaanjohtava termi). Myöhemmin olen tajunnut, että oikean suljinajan valinta on kaikkea muuta kuin kuvan tärähtämistä tai onnistumista; suljinajalla on erittäin voimakas vaikutus kuvan sisältöön.

Käsitellään nyt kahta esimerkkitapausta, missä suljinajalla on keskeinen rooli: liikkeen tuntu ja liikkeen pysäytys.

Jyväskylä by night. Valotusaika 8 sekuntia. Ilman valotuksen aikana liikkuneita henkilöitä kuva olisi aika staattinen ja tylsä.

Liikkeen tunnulla tarkoitetaan (hallittua) liike-epäterävyyttä, toisin sanoen, kaikki osat kuvassa eivät ole täysin teräviä. Kuitenkin, ilman epäterävyyttä kuvasta selvästi puuttuisi jotain -- tämä voisi olla määritelmä tässä tapauksessa. Epäterävyyden ansiosta kuvassa esiintyvät asiat näyttävät liikkuvan. Liikkeen tunnun saamiseksi kuviin tarvitaan pitkähköjä valotusaikoja. Joskus, kuten yllä, jalusta tulee tarpeeseen, mutta käsivaraltakin saa kuviin pienellä harjoittelulla liikkeen tuntua.

Muutoin tylsästä autokuvasta on saatu hyvin dramaattinen zoomaamalla valotuksen (1/10 s) aikana. Vaikka auto ei liikukaan, on kuvassa liikkeen tuntua. Tekniikka ei luonnollisestikaan toimi kiinteäpolttovälisillä objektiiveilla.

Yksi syy siihen, miksi tällaiset kuvat ovat vahvoja ja ylipäätään näyttävät (oikein toteutettuna) hyvältä, on, että ihmissilmän normaali "valotusaika" on noin 1/30 sekuntia, mikä on kohtalaisen pitkä aika. Kokeile vaikka heiluttaa kättäsi silmiesi edessä, huomaat, että kädestä jää "vana". Olemme siis tottuneet melko pitkiin valotusaikoihin, vaikka emme ehkä sitä itse tiedostakaan. Toisaalta, televisio-ohjelmat ja elokuvat on pitkään kuvattu ja näytetty 24-30 ruudun sekuntinopeudella, minkä silmämme tulkitsee yhtenäiseksi liikkeeksi, eikä erillisiksi kuviksi. Tämä tieto vahvistaa silmän 1/30 sekunnin valotusaikaa. (Asia ei oikeasti ole ihan näin yksinkertainen, ja siitä kiistellään kovasti, mutta periaate on suurin piirtein tämä.) Se, miksi moni uusi kamera pystyy kuvaamaan 60 ruudun sekuntitaajuudella on, että tällaisesta videosta saadaan tehtyä näyttäviä hidastuksia.

Liikkeen pysäyttämisellä tarkoitetaan nopeasti liikkuvien asioiden "vangitsemista" asentoon tai tilanteeseen, jota on vaikea kuvitella, koska normaalisti näemme kyseisen objektin liikkeessä. Nopean liikkeen pysäyttämiseen tarvitaan nopeita suljinaikoja.

Vesi on klassinen ja helppo esimerkki liikkeen pysäyttämisestä. Veden liike pysähtyy riittävän nopealla suljinajalla. 1/800 s, f/1.8, ISO 1600, päivänvalo (pilvistä).

Nopea suljinajan lisäksi tarvitaan yleensä nopeaa reagointia ja lyhyttä suljinviivettä (aika, joka kuluu laukaisimen painamisesta kuvan syntyyn). Tässä voi kuitenkin kehittyä huomattavasti harjoittelulla. Käske vaikkapa kaveriasi ottamaan pallo käteen ja heittelemään sitä ilmaan. Yritä saada kuva otettua silloin, kun pallo on kaverisi pään kohdalla.

Koska liikkeen tuntua ja liikkeen pysäyttämistä hallitaan suljinajan avulla, on kameran S-ohjelma (= Shutter), Canoneissa Tv (= Time Value), hyödyllinen automaattiohjelma. S- ja Tv-ohjelmat ovat siis valitun suljinajan perusteella automaattisesti valottavia ohjelmia. Näitä kutsutaan myös nimellä suljinajan esivalinta (shutter priority auto exposure). Toisin sanoen, aukko ja joissain kameroissa myös ISO-arvo, muuttuvat automaattisesti sen perusteella, mitä käyttäjä suljinajaksi valitsee.

Luettavaa

24. elokuuta 2010

Kuvat pienemmäksi Irfanview:llä

Pitkän tauon jälkeen julkaisen yleisön pyynnöstä yhden erittäin hyödyllisen kuvankäsittelyvinkin. Tässä tutoriaalissa kerrotaan, miten pienennät monta valokuvaa yhdellä kertaa esimerkiksi sähköpostilla lähettämistä varten.

Kuvan koon muuttaminen onnistuu eri ohjelmilla, esimerkiksi ilmaisella GIMPillä. Kuitenkin, pelkkään koon muuttamiseen GIMP on turhan raskas ohjelma. Toisaalta, harva ohjelma osaa tehdä operaation automaattisesti usealle kuvalle - GIMPissäkään tämä ei onnistu graafisesta käyttöliittymästä käsin.

Irfanview on pieni ja näpäkkä ohjelma, ja juuri sopiva yllä mainittuun hommaan. Irfanview korvaa halutessasi Windowsin Kuvien ja faksien esikatselu -ohjelman (hirveä nimi), eli jatkossa avatessasi kuvatiedoston se avautuu Irfanviewiin.



Avaa Irfanview ja klikkaa File » Batch Conversion/Rename. Batch-sana viittaa toistoon (tarkasti ottaen komentojonoon), ja siihen, että jotain (samaa) asiaa tehdään "monta kertaa putkeen". Tässä tapauksessa halutaan siis tehdä kaikista kuvista yhtä pieniä yhdellä ja samalla komennolla.



Avautuvassa ikkunassa etsi ensin kansio (Look in), jossa alkuperäiset kuvat ovat. Voit lisätä kuvat yksitellen pienennettävien listaan valitsemalla yksittäiset kuvat ja klikkaamalla Add, tai voit lisätä kaikki kansiossa olevat tiedostot painamalla Add all (kuvassa korostettuna).

Valitse kuvien tallennusmuodoksi (Output format) JPG-muoto. Paina Options-nappia, niin pääsemme asettamaan kuvalle laadun.



Luku 95 tekee vielä erittäin hyvälaatuisia kuvia, mutta jos välttämättä haluat pienempiä tiedostoja niin kaikin mokomin voi lukemaa pudottaa 90:een tai 85:een, ja laatu pysyy vielä ihan hyvänä. Muihin asetuksiin tässä ikkunassa ei tarvitse koskea, kuittaa OK:lla.

Tämän jälkeen laita täppä kohtaan Use advanced options, ja klikkaa Advanced. Tuon linkin kautta voidaan kuville tehdä paljon muutoksia, esimerkiksi haluamamme koon muuttaminen.





Avautuvassa ikkunassa on aika paljon valintoja, mutta meitä kiinnostaa vain RESIZE-osio, sekä kuvien terävöitys Sharpen-toiminnolla. Käydään nämä osiot läpi tarkemmin.



Laita täppä RESIZE-kohtaan. Valitse Set new size, ja kohta Set long size to ja anna arvoksi 900 pixels, mikä on hyvin sopiva koko, kun kuvia katsellaan tietokoneen näytöltä. Näin kuvan pidempi sivu saadaan asetettua 900, ja lyhyempi sivu mitataan automaattisesti pidemmän mukaan kuvasuhteen säilyttämiseksi. Jos pienennät kuvia esimerkiksi kymppikuvien tekemistä varten, oikea koko pitkälle sivulle on enintään 2200 pikseliä.

Laita vielä täppä kohtiin Preserve aspect ratio (kuvasuhteen säilyttäminen) sekä Use Resample function (parempi kuvanlaatu, operaatio on muutaman sekunnin hitaampi).



Digikuvia pitäisi aina terävöittää lopuksi hieman, joten laita oikealla ylhäällä olevaan Sharpen kohtaan ruksi, ja lukema 20, mikä on sopiva terävöityksen aste katsottaessa kuvia tietokoneen ruudulta.

Sulje Advanced-ikkuna klikkaamalla OK.



Kohdassa Output directory for result files aseta vielä kansio, mihin pienennetyt kuvat tulevat.

Nyt voit aloittaa työn klikkaamalla Start batch.



Kun homma on valmis, näkyy ilmoitus onnistuneista muutoksista ja mahdollisista virheistä. Kun kuvia on paljon (esimerkiksi satoja), voi työssä mennä muutama minuutti tai puolikin tuntia riippuen tietokoneen tehosta. Jos mukana oli muitakin tiedostoja kuin kuvia, niin ohjelma antaa niistä virheen, sillä muita kuin kuvatiedostoja ei tietenkään ole mahdollista pienentää. Irfanview osaa kuitenkin jatkaa työtään vaikka välissä tulisikin virheitä.

6. heinäkuuta 2009

Kun on kuuma, kiire ja ahistaa

Viime viikonloppuna oli yksi hääkuvaus. Tarkoituksena oli kuvata koko setti, eli muotokuvat, kirkko ja hääjuhla. Tulipa taas muistutus siitä, miksi hääkuvaajana olo ei ole niitä kaikkein kiitollisimpia kuvaustehtäviä.

Hääkuvat ovat otoksia ainutkertaisesta tapahtumasta, joten niiden tulee huokua kaikkea sitä, mitä parilla on tuona päivänä ja edeltävinä hetkinä liikkunut mielessään. Kuvien on mielellään lisäksi oltava persoonallisia, luovia ja erilaisia, muista erottuvia. Jotain, mikä erottaa juuri tämän pariskunnan muista; jotain omaa. Kuvien on tietenkin oltava teknisesti virheettömiä: tarkkoja, värikkäitä ja oikein valotettuja.

Toki, häät ovat ainutkertainen tapahtuma, joten kuvien on syytäkin olla hyviä. Mahdollisuutta korjata tekemiään virheitä ei tule.

Viime viikonloppuinen kuvaus kulki tuttua rataa. Hääparin aikataulu oli hieman myöhässä, joten kiire oli. Päivä oli ehkä kesän kuumin, eikä taivaalla näkynyt kovinkaan montaa pilven hattaraa. Suomen kesä on lyhyt mutta kuuma. Pelkästään kameralaukun kantaminen otti koville. Kun lisäksi kuvausaika oli iltapäivällä puoli kahdelta, ja aurinko porottaa suoraan pään yläpuolella, niin voit arvata että valo oli mitä oli.

Kuvauspaikaksi oli valittu juhlapaikan lähellä ollut koski, tai oikeastaan sen rannalla oleva puistikko. Paikka oli silmällä katsottuna ihan kaunis, mutta kunnollista kuvauspaikkaa ei tahtonut löytyä. Maasto oli epätasaista, ja esimerkiksi salamajalustojen pystyttäminen oli todella haastavaa. Kun avasin ensimmäisen sateenvarjon, jalusta rävähti pienestä tuulenvireestä alas. Onneksi kamat säilyivät kutakuinkin ehjinä.

Koska assareita oli vain yksi (kaaso), niin päädyin kuvaamaan yhdellä valolla. Kaaso nimittäin piteli salamajalustaa pystyssä, ja liikutteli sitä tarpeen mukaan. Ilman avustajaa keikka olisi mennyt aikamoiseksi säätämiseksi. Olisi pitänyt laittaa painoja valojalustan päälle ja kuvauspaikalla liikkuminen olisi ollut käytännössä mahdotonta. Kuvien määrä olisi pudonnut ainakin puoleen.

Salaman laukaisin langattomasti Flash Waves -radiolla. Kirjoitan näistä myöhemmin oman artikkelin, lyhyesti mainitsen tässä vain että ovat toimineet oikein hienosti.

Muotokuvien jälkeen kävin kiireen vilkkaa vaihtamassa puvun päälleni. Ehdin juuri ja juuri juoda lasillisen ja ottaa leivän suuhuni, kun oli jo mentävä kirkkoon. Aikaa ennen morsiamen ilmestymistä käytävälle jäi 3 minuuttia, mutta onneksi kirkko oli ennestään tuttu, ja muistin kuin muistinkin melko hyvät valotusarvot.

Älä ymmärrä väärin. Nautin kyllä hääkuvauksista, vaikka niihin muodostuukin väistämättä jonkinlainen viha-rakkaus-suhde. Toisaalta elämässä pitääkin olla haasteita ja tiukkoja tilanteita, se on keino millä pysyy järjissään. Mitä useammat häät kuvaa, sitä useammat vaaranpaikat oppii tunnistamaan. Toisaalta oppii myös tunnistamaan parien tarpeita ja toiveita, ja sitä kautta oppii ehkä tuottamaan parempia valokuvia.

30. kesäkuuta 2009

Adobe Lightroom 2: väriprofiilit

Käytin pitkään Adobe Lightroomin versiota 1.4. Viime viikolla tuli kuitenkin eteen se tilanne, että oli niin sanotusti pakko hankkia uusi versio Lightroomista. Tiesin kyllä että uusi versio toi tullessaan mm. paikalliset korjaukset, kahden näytön tuen ja muita mukavia uutuuksia, mutta yksi asia mitä en aikaisemmin ollut ottanut huomioon, oli Develop-moduulin Camera Calibration –väriprofiilit, jotka jäljittelevät kameravalmistajien ajatusta ideaalista värimaailmasta. Kuulostaa aika mielenkiinnottomalta, mutta lyhyesti sanottuna kaikki valokuvani näyttävät niiden ansiosta nyt paremmilta kuin ennen.

Toiminto, josta puhun, löytyy siis vain Lightroomin versiosta 2, ja pätee vain RAW-kuviin. Ykkösversiossa ei näitä profiileja voi kuviin liittää, eikä myöskään JPG-kuviin.

Väriprofiilivalikon löydät seuraavasti. Avaa Develop-moduuli ja rullaa oikeanpuoleinen paneeli-ikkuna aivan alas saakka. Avaa Camera Calibration –paneeli klikkaamalla pikku nuolta, ellei se ole jo auki.

Camera calibration -paneeli

Profile-pudotusvalikosta löydät valikoiman eri väriasetuksia.

lightroom-camera-calibration-2

Nämä profiilit voi ymmärtää kuvan raakatiedon tulkinnoiksi. Asiaa voi verrata vaikka kielenkääntämiseen. Jokin, vaikkapa englannin kielen, lause voidaan suomentaa “vapaasti” monella eri tavalla. Ei ole yhtä oikeaa tapaa suomentaa lauseita ja virkkeitä. Ero kuvien kääntämiseen on tietysti se, että “sanatarkkaa suomennosta” ei digikuvauksessa yksinkertaisesti ole olemassa! Nämä profiilit tarjoavat valmiita tulkintoja, joista osa on optimoitu toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla käyttämäsi kameran kanssa (eikö kuulostakin hyvältä!).

ACR 4.4 ja 2.4 sekä Adobe Standard ovat Adoben “omia” profiileja. Lukemani mukaan Adobe Standard on korvaamassa ACR-profiileja, joten jatkossa ACR-profiilit poistunevat.

Camera-alkuiset profiilit ovat kamerakohtaisia. Ne tavallaan imitoivat kameran omia valmiita värisäätöjä JPG-kuville, esim. Vivid, Neutral jne. Yllä oleva kuva on esimerkki Nikonin raakakuviin saatavilla olevista väriprofiileista. Canonin raakakuviin ei Nikonin profiileja voi liittää, vaan niihin on omat profiilinsa. Silloin nämä Nikonin profiilit eivät ole näkyvissä, vaan Lightroom tunnistaa käytetyn kameran tiedostoista automaattisesti.

Väriprofiileissa on hämmästyttävän suuret erot. Alla pieni vertailu.



Kuva on suoraan kamerasta ilman mitään säätöjä, vain vaihdellen väriprofiilia.

Oletuksena Lightroom liittää kirjastoon tuotaviin kuviin ACR 4.4 –profiilin, joka on käytännössä tismalleen sama kuin Adobe Standard. Molemmat ovat sävymaailmaltaan todella konservatiivisia, ja erityisesti ihonsävyt toistuvat harmaina ja värittöminä. Huippuvalot säilyvät hyvin palamatta helposti puhki. Henkilökuvissa tämä profiili toimii kuitenkin heikosti. Lightroom versio 1 käyttää juuri näitä ACR-profiileja.

Camera Neutral näyttää jo paljon paremmalta, vaikka sekin on hyvin neutraali ja kuvan mustat osat eivät ole kovinkaan mustia.

Camera Standard on mielestäni paras “oletusprofiili”. Camera Portrait näyttää henkilökuvissa kuitenkin parhaalta, erityisesti punaisen sävyt ovat totaalisen eri maailmasta ACR-profiileihin verrattuna.

Camera Vivid on korkeakontrastinen ja hyvin saturoitunut. On makuasia meneekö tämä “överiksi” vai onko kuva muuten vain fantasiamainen.

Alla vielä tarkempi vertailu Adobe Standardin ja Camera Portraitin eroista 100 % zoomauksella.

viljo-vertailu-pieni2

Älä anna lievän vaaleuden hämätä Portrait-profiilissa. Katso vaikka huulia ja vertaile niiden väriä. Kysymys ei ole vain vaaleudesta tai tummuudesta, vaan yksinkertaisesti paremmin tulkituista väreistä.

Homman juju on siinä, että valittu väriprofiili ei tee mitään muutoksia kuvan asetuksiin. Valittu profiili on aloituspiste kuvan muokkaamiselle. Muokkaaminen kuitenkin helpottuu sitä mukaa, mitä parempi alkutilanne on. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että työnkulkua nopeuttaa kun kuvat näyttävät hyviltä suoraan kamerasta otettuna ilman minkäänlaisia lisäsäätöjä, pelkällä profiilin muutoksella!

24. kesäkuuta 2009

Lightroom toimimaan vauhdikkaammin

Jukka Vuorinen julkaisi KKuja-blogissaan erinomaisen artikkelin seikoista, jotka nopeuttavat Adobe Lightroomin käyttämistä. Lisäksi Vuorinen esittelee vinkkejä, joilla tietokoneen saa yleisesti toimimaan sukkelammin. Tässä muutama poiminta mielestäni tärkeimmistä seikoista omien kommenttieni kera.

  1. Älä säilytä turhia kuvia koneellasi. Ne kuormittavat kiintolevyä ja hidastavat Lightroomin käyttöä. Epäonnistuneiden ja muuten hyödyttömien kuvien säilyttäminen hidastaa muutenkin työskentelyä, koska oikeiden kuvien löytäminen huonojen seasta on työlästä.
  2. Älä käytä automaattista XMP-tietojen kirjoitusta. Ainoa syy käyttää näiden tiedostojen kirjoittamista on se, että Lightroomissa tekemäsi muutokset ovat käytettävissä Photoshopin Camera Raw –pluginissa. En usko, että kukaan todella haluaa KAIKKIEN kuvien LR-säätöjen olevan Photoshopin saatavilla. Voit toki tallentaa Lightroomissa tekemäsi muutokset yksittäiseen kuvaan (Metadata –> Save Metadata to file).
  3. Optimoi kuvatietokanta (catalog). Se onnistuu klikkaamalla Edit –> Catalog Preferences –> Relaunch and optimize. Tämä tietokanta sisältää mm. kaikki tekemäsi muutokset ja kuviin kirjoittamasi metatiedot ja vaatii aina välillä “putsausta”.
  4. Eheytä kiintolevyt. Se nopeuttaa tiedostojen lukemista ja kirjoittamista, joten se on hyvä tehdä säännöllisesti. Vistassa eheyttäminen onnistuu ainakin seuraavasti: Avaa Oma tietokone, valitse eheytettävä levyasema ja klikkaa hiiren oikealla Ominaisuudet, sitten Työkalut ja Eheytä nyt.

15. joulukuuta 2008

Yksinkertaista valaisua

Back in business... Kesä ja syksy on ollut aika haipakkaa. Katsotaan josko sitä lähtisi tämä blogi uudestaan lentoon.

Sen pidemmittä puheitta käydään suoraan aiheeseen. Monisalamakuvaus on yliarvostettua. Yhdellä salamalla voi tehdä erinomaisia kuvia. Mikä parasta, mitä vähemmän välineitä on käytössä, sitä luovempiin ratkaisuihin valokuvaaja (toivottavasti) päätyy. Kuitenkin salaman paikalla ("tulosuunnalla") on merkitystä. Suoralla salamalla kuvaaminen (=salama kiinni kamerassa) ei ole se paras vaihtoehto, tosin joskus ainoa.

Paremman lopputuloksen saat, jos pystyt - keinolla tai toisella - viemään salaman irti kamerasta. Alla olevassa esimerkissä salama on viety oikealle hieman eteenpäin kuvaajasta. Salama on suurin piirtein suorassa kulmassa sohvaan nähden. Valaisun pystyttämiseen meni noin 3 minuuttia. Tarvittaessa setti liikkuu kätevästi myös pyöräilijän mukana. Käytössä oli läpikuultava sateenvarjo, salamaständi, varjopidike ja tietysti itse salama (tässä tapauksessa Nikon SB-80DX).



Tässä yhden valon käyttäminen luo uskottavan ja luonnollisen vaikutelman "normaalista" valaistuksesta. Koska käytössä on vain yksi salama, niin varjojakin syntyy. Se ei suinkaan ole huono asia: itse asiassa juuri varjot tekevät tästä kuvasta valokuvan.

Käytännössä kuva syntyi siten, että ensin katsottiin valotus ikkunasta näkyvän luonnon mukaan (f/8, 1/50s, ISO200). Sitten säädettiin salaman teho manuaalisesti vastaamaan edellä mainittuja valotusarvoja. Näin saatiin sisätilan ja pihan välille yhteinen valotus, joka suurin piirtein vastaa sitä, mitä me paljaalla silmälläkin näemme.

27. toukokuuta 2008

Suunnittele kuvaustilanteet ennakkoon

Elämme valtavassa visuaalisen informaation tulvassa. Tämä lienee sanomattakin selvää. Sanomalehdet, televisio, internet ja koko mediamaailma on aivan tupaten täynnä kuvainformaatiota. Yksi syy esimerkiksi netistä ostamisen suosiolle on, että ihminen tekee ostopäätöksiä kuviin ja tuotteen visuaaliseen informaation perustuen.

Digitaalikameroiden nousu on johtanut otettujen valokuvien määrän valtavaan nousuun. Maailmassa ei ole ikinä kuvattu niin paljon kuin tänä päivänä, eikä se ole vähentymään päin, vaan päinvastoin. Kameroita löytyy kohta jokaisesta kännykästäkin, joten ihmisillä on jatkuvasti kuvausväline mukanaan, missä he kulkevatkin. Kuvia laitetaan esille internetiin kaikkien ihmeteltäväksi, olivatpa ne sitten laadullisesti millaisia tahansa.

Tähän kuvatulvaan liittyy luonnollisesti muutamia ongelmia. Digitaalisen kuvan nousun aikana on käynyt varsin tavalliseksi, että otetaan paljon kuvia, ja uskotaan kuvien paljoudesta löytyvän "ainakin muutama hyvä kuva". En tarkoita tässä niin sanottua normaalia rinnakkaisruutujen ottamista, jolla varmistetaan henkilön ilme ja silmien auki oleminen ja niin edelleen, vaan sitä, että otetaan yksinkertaisesti erittäin paljon kuvia sen kummemmin suunnittelematta kuvaustilannetta. Kuvia otetaan missä vain, milloin vain, jopa miettimättä mitä itse asiassa ollaan kuvaamassa.

Uhraapa hetki tälle ajatukselle: Milloin sinulla on viimeksi käynyt niin, että et ole yhtään suunnitellut edessä olevaa kuvaustilannetta? Olet ehkä tiennyt, että olet menossa kuvaamaan serkkusi häitä lauantaina kello 15, mutta oletko miettinyt, MITÄ tarkalleen ottaen aiot kuvata?

Usko pois - roskasta ei saa ruusua tekemälläkään, ja tämä pätee erittäin hyvin myös valokuvauksessa. Määrä ei korvaa laatua. Kuvaustilanteiden suunnittelemattomuus johtaa lähes väistämättä huonoihin kuviin. Joskus voi tietysti käydä hyvä tuuri ja mukaan voi lipsahtaa vahingossa hyväkin ruutu, mutta mitä enemmän kuvaustilanteisiin paneutuu etukäteen, sitä varmemmin kuvien laatu on tasaista, kerrasta toiseen. Kääntäen, mitä vähemmän suunnittelet ja visualisoit kuvauskeikkoja, sitä varmemmin yrität paikata epävarmuutesi kuvaustilanteessa kuvaamalla paljon kuvia. Viisikymmentä suunniteltua, tarkkaa, puhuttelevaa ja sisältörikasta valokuvaa hääjuhlasta on parempi kuin viisisataa satunnaisesti tuurin varassa kuvattua tilannekuvaa.

Itse jouduin kokemaan tämän aika karvaasti oltuani vuonna 2007 kuusi kuukautta Etelä-Amerikassa. Otin luonnollisesti koko kuvausarsenaalini mukaan reissuun, mutta en ollut ottanut käytännössä lainkaan selvää, mitkä olisivat niitä asioita, tilanteita ja kohteita, jotka haluan saada tallennettua muistikortilleni. Palatessani sitten aikanaan koto-Suomeen tajusin, että minulta puuttuu paljon sellaisia kuvia, joiden ottamista näin jälkikäteen ajatellen pidän täysin itsestään selvänä. Kuinka saatoinkaan jättää ottamatta kuvat siitä ja siitä asiasta. Koska kysymyksessä ei erityisesti ollut mikään valokuvausmatka, niin etukäteissuunnittelun merkitys (siis sen puute) korostui entisestään.

Visualisoi mielessäsi, miltä haluaisit lopullisen kuvan näyttävän. Mieti, miltä kohde näyttäisi erilaisissa kuvakulmissa, valaistuksessa tai miljöössä. Voit piirtää luonnoksen myös paperille, se helpottaa suunnittelutyötä. Opettele myös tuntemaan välineesi, sen hyvät ja huonot puolet, rajat ja rajoitukset.